Minut vietiin viime perjantaina ambulanssilla pillit vinkuen keskussairaalaan erittäin kovan ylävatsakivun takia. Ultrassa paljastui sappikivet, ja tämän viikon tiistaina minut leikattiin. Poikkeavan mahan anatomian takia leikkaus oli hieman hankala, joten olin pari ylimääräistä päivää osastohoidossa. Muutama tunti sitten pääsin "jatkohoitoon" vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi.
Oma sähköpostiosoitteeni ei toimi tällä mummolan koneella, joten ystävät ja tuttavat, en pääse lähettelemään vielä meilejä. Kangaskasan meiliin pääsen.
Käsi on saanut pakollista lepoa, ja särky on ollut vähäistä. Tosin kipulääkemäärä on ollut hurja viimeisen viikon mahakivun takia, on tullut suoneen ja lihakseen. Palaan linjoille, jahka pysyn pystyssä muutaman minuutin kauemmin kuin nyt.
Oma sähköpostiosoitteeni ei toimi tällä mummolan koneella, joten ystävät ja tuttavat, en pääse lähettelemään vielä meilejä. Kangaskasan meiliin pääsen.
Käsi on saanut pakollista lepoa, ja särky on ollut vähäistä. Tosin kipulääkemäärä on ollut hurja viimeisen viikon mahakivun takia, on tullut suoneen ja lihakseen. Palaan linjoille, jahka pysyn pystyssä muutaman minuutin kauemmin kuin nyt.
Olen pahoillani ja hieman pettynytkin, jos jolle kulle tulee olo että blogini on vain valitusta. Tämän postauksen tarkoitus ei ole olla sitä, tämä on vain tiedotusluontoinen asia blogihiljaisuuteeni. Olen kokenut elämässäni huomattavasti paljon vakavampia asioita kuin käteni kipu tai tämä viimeisen viikon kokemus: olen erityisäiti - sitä elämää olen arjessani elänyt päivittäin yli 10 vuoden ajan. Tiedän mitä on arjet tärkeät ja pienet ilot, mitään muuta en voi toivoakaan kuin perusarjen onnellisuutta. Pelko lapsensa menettämisestä on suurinta pelkoa mitä äiti voi kokea. Näitä asioita en kuitenkaan halua blogissani kirjoittaa, joten "valitustasoni" jää vain käsikipuihini ym.
Kommentit