Onteloneulepipo… Kamalan ruma sana tuo onteloneule. Piposta tuli kuitenkin tosi kiva, ja tyttäreni ihastui siihen kovasti.

Sain pipon neulottua loppuun sunnuntai-iltana ja pääteltyä ennen nukkumaanmenoa. Tytär kulki pipo päässä innoissaan ja totesi tyytyväisenä että: "Tämä ei sähkötä yhtään". Sanoi, että tekisi mieli nukkua pipo päässä. Hieno homma, kun pipo ei sähkötä. Vaikka onkin vain Seiska Veikkaa, niin ei kuulemma nosta hiuksia pystyyn. Olin varautunut jo siihen, että kun saan testattua mallin, niin teen toisen pipon paremmista lankalaaduista tai jopa akryllistä kutittamisen estämiseksi. Olin ihan varma, että villalanka kutittaa. Tai ainakin sähköttää...

Aloitin toisen pipon neulomisen omilla lempiväreilläni, sillä tuo tytön pipo tuntui myös minun päässäni tosi kivalle. Koko on Novitan lehdestä suoraan mallin mukaan tehty, ja tarkoitettu lapselle n. 7-8 vuotias. Ilmeisesti meidän perheessä on pienet päät, kun pipoa testattiin myös teinipojalle, ja hänellekin se kävi hyvin.

Parasta "ei sähköttämisen" – lisäksi on se, että pipo on niin kovasti mieluinen tyttärelle, että hän ehti moneen kertaan halata minua ja sanoa "Kiitos äiti-rakas tosi kovasti tästä piposta!". Koulussakin oli kertonut, että "äiti on tehnyt". Olen niin iloinen, että itse tehty kelpaa lapselle, eikä tarvitse lähteä merkkipipojen perään juoksemaan.

Novita talvi 2008 lehdestä malli nro 52 (onteloneuletta). Lanka Seitsemän veljestä, menekki n. 75g (vaal.punaista reilu 50g ja ruskeaa reilu 20g) Puikot nro 3,5 bambut.