Tänään

Jännitystä ja pelkoa.

Odotusta, toiveita.

Sydänlääkärin vakavia sanoja.

Ohjeita tulevaan.

Nieleskelyä ja hämmennystä.

Sulattelua.

Itkua.

Minun ja lapsen.

Suurta pelkoa omani puolesta.

Omaa ahdistusta, vahvana olemista.

Äidin rooli – niin tärkeä!

 

 

Hetki sitten sullouduin täpö täyteen ompelukopperooni etsimään lohtulankaa. Minut vastaanotti lämpimästi lapsuuteni vanha nalle. Se sai hymyn huulille. Ylähyllyllä istuu lastenklinikoiden Teemu-nalle, sekin tärkeä perheellemme. Löysin langat, ja aloitan niistä tyttärelle villasukkien neulomisen, meitä yhdistävä asia ja minun terapiaani. Tänään sairaalassa tytär kertoi hoitajalle eräiden villasukkiensa tarinaa, hänelle äidin tekemät sukat ovat tärkeitä. Ihanaa, kun on kenelle neuloa!

 

 

Ota kädestä tytärtäsi äiti
keinuttele häntä sylissäsi
ohjaa elämän salaisuuteen
kerro uskon voimasta ja Jumalan rakkaudesta.

Irrota kätesi tyttären kädestä äiti
tanssi ilosta hänen kanssaan kun elämä hymyilee
anna nojata sinuun kun tuska yllättää.

Pidä kätesi avoinna äiti
hänen hakea voimaa viisaudestasi ja uskostasi
Pidä kätesi avoimena
ettei hän pelkäisi tulla ja lähteä.

Irrota käsi äidin kädestä tytär
sillä elämä kulkee eteenpäin
ja sinun on kuljettava kauas.

Ravista kätesi vapaaksi tytär
hylkää se mitä et voi ottaa matkallesi perinnöstä
rohkene nähdä myös äidin vääryys ja vajavuus
ota mukaasi vain se mikä auttaa ja vie eteenpäin.

Ojenna kätesi äidille tytär
kerro miten paljon hän sinulle merkitsee
miten monia asioita vasta aikuisena
oman elämän kautta olet oppinut ymmärtämään.

Siunatkaa rukouksissa toisenne äiti ja tytär
sillä suhteenne on ainutlaatuinen
ja täynnä mahdollisuuksia siitä hetkestä lähtien
kun ette enää velo omaa elämäänne toisiltanne.
Anja Porio