On ollut todella iso huoli viime päivät. Tytär joutui sairaalaan maanantaina. Tämän näköinen kaveri on ollut vieressä.

Jos joskus olen manannut ohuita lankoja + miesten sukkia, niin nyt olin niistä enemmän kuin kiitollinen. Perussukkaa syntyi silmukkaa silmukan perään, ensin odottaessa ja sitten iltamyöhään pimeässä istuen ja tytärtä (ja itseäni) rauhoittaen.

Joskus tulee eteen aikoja, jolloin aika pysähtyy hetkeksi. Onneksi tilanne on nyt hyvä, ja tytär pääsi tänään illan suussa kotiin lepäämään. Voimat riittävät muutaman metrin kävelyyn. Sydän on ollut kovilla - niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Minä neulon taas lohtusukkia, tyttärelle.

"Rakas Isä, siunaa meitä, anna meille enkeleitä.

Siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä."