Viikko sitten juttelin villasukista poikani ystävän äidin kanssa. Hän kertoi käyttävänsä aina iltaisin ja öisin villasukkia. Ei ole koskaan omistanut tahi kuullutkaan muista langoista kuin Ilves (mikä se on, mietin) ja Seitsemän Veljestä. Hän osaa arvostaa perustavallisia villasukkia, niitä harmaita jossa menee pari raitaa. Kiitteli äitiään, joka vanhoilla päivillään vielä teki hänen perheelleen ”viimeiset sukat perinnöksi”. Itse rouva ei neulo lainkaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minä intoa puhkuen sain salaisen arkkuni auki, että olen varsinainen villasukkamaanikko; käytän, neulon ja lahjon niillä muita. Tilaan lankoja Saksasta. Värjään itse lankojani. Tykkään ohuen ohuista sukkalangoista. Opettelen uusia malleja ja teen useita erilaisia sukkia. Minulla on aina mukana joka paikassa sukkatekele, ja koskaan en kyllästy odotteluun esim. terveyskeskuksessa.  Vilautin aarteitani Knit Picksin Harmony  -sukkapuikkoja. Koivua. Sukanpingottimien kohdalla tajusin rouvan ilmeestä, että nyt olen ufo ja puhun avaaruudellisia juttuja.  Kerroin äitienpäivälahjasukista äidilleni ja anopille, ”niissä on aloe veraa ja jojoba-öljyä”….

 

Tässä lauseen kohdassa pöydän äärellä istuva rouvan hiljainen mies pomppasi pystyyn kuin salama, heilautti päätään taakse päin: ”ei voi olla totta” ja pinkaisi ulos selvästi ärtyneenä.

 

Muistin ottaneeni mukaani käsityöpussin, jossa oli yksi jämälanka-Step valmiina tulossa omaan käyttööni. Rouva otti sukan käsiinsä, silitteli ja puristeli ”Ei voi olla totta! Ei voi olla totta!” hän hoki toistamiseen. ”Tämmöiset minäkin haluan!”

 

Joitakin tunteja myöhemmin illalla nuotiolla istuessa avautui rouvan hiljainen mies. Hän kertoi olleensa noin kolme vuotias, ja muisti että äiti neuloi paljon. Erään kerran pikkumies oli istunut sohvalle ja tuntenut karmaisevan kivun takapuolessaan. Ohut sukkapuikko oli uponnut syvälle ahteriin. Hän muistaa vieläkin kivun, kun äiti veti sukkapuikon pois kankusta. Neulomiseni selvästi aiheutti hänelle pahan olon. Ehkä se muistutti myös äidistä, jonka hän menetti nuorena poikana. Nyt 43 vuotiaana sukkapuikkojeni ja lankojen katselu aiheutti tunnemyrskyn hänelle. Huomasin, ettei hän oikein osannut puhua asiasta kuin hieman negatiiviseen sävyyn. Useaan kertaan.

 

Neuloin eilen kaupunki- ja mökkireissulla toisen Step-sukan valmiiksi. Kävimme poliisilaitokselta hakemassa lapsillemme henkilökortit, ja odottavan aika ei ollut pitkä, vaikka tovi menikin jonottaessa.

 

Rouva viettää tänään nimipäiväänsä. Paketoin Step-sukat kauniisti ja veimme lahjan hänelle. Lahjapaperin nähdessään hän alkoi innoissaan hihkumaan ”Voi ei, siellä on varmaankin Step-sukat!” Hämmennys ja nauru vuorottelivat. Sukat menivät hyvään kotiin.

 

1745606.jpg

 

Austermanin Step, menekki 49g. Koko 38. 16silmukkaa/puikko.