Löysin muutama päivä sitten kaupassa itseni ihailemassa lankoja! Olen nuorena tyttösenä ollut himoneuloja ja useita villapuseroita olen tehnyt, kunnes hartiat sanoivat tämän harrastuksen kertakaikkiaan irti. Muutaman vuoden väliajoin olen ostanut lankaa ja yrittänyt saada jotakin tehtyä. Yleensä langat päätyvät lahjoituksena jolle kulle neulovalle ystävälleni. Edellinen neulontayritys on talvelta, jolloin pääsin kaulahuivin teossa jo aika pitkälle. Mutta samasta hartiasyystä sekin huivi on nyt kesken. Tosin sitä oli mukava tehdä.

No, ostinhan minä yhden lankakerän kauppareissulta. Eilen se alkoi polttelemaan, ja päätin kokeilla virkkaamista, miten se sopisi hartioille. Sen verran mukavasti meni, että sain ex tempore elokuvan aikana tälläisen pienen pussukan tehtyä tyttärelleni. Sinne mahtuu juuri tarvittavat ja tärkeät, eli kännykkä, avaimet, kolikoita ja astmalääke. Jätin lahjan aamulla pöydälle kirjelappusen kanssa ennen töihin lähtöäni ja myöhemmin sain monta kiitosviestiä ilahtuneelta tytöltä. Toivomuksena vielä on saada olkahihna pussukkaan.

Tähänkin hommaan voisi "koukkuuntua"...

111186.jpg