Neulontai haastoi lukijat blogissaan kertomaan minkälainen suhde heillä on villasukkiin ja niiden tekemiseen. Tämä haaste on otettava vastaan, sillä niin mukavalta se tuntui. Oma villasukkarakkauteni alkoi akuutista, jo vuosia jatkuneesta tarpeesta saada jalkoihin lämmittimet. Suvun sukkia neulovat mummot ovat kuolleet, ja ostin kaikki tarvittavat villasukat myyjäisistä ja kirppareilta. Etsin aina ja jatkuvasti "niitä oikeita", eli kaipasin kauniita värejä, hyvää istuvuutta, sopivaa napakkuutta, villaa ja mahdollisesti joskus jotakin muutakin kuin perussukkamallia. Meillä on jemmassa ostettuja sukkia, jotka ovat liian isoja, liian pieniä, varret liian tiukkoja tai täysin löysiä, villaisina ostettuja tekokuituja, harmaita värejä jotka eivät puhu minulle tai lapsille. Mies ei villasukista perusta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pidän villasukkia päivittäin jalassa, useimmiten myös öisin.  Heitän töihin lähtiessä mahdollisesti villasukat pois jalasta, ja nappaan mukaan "juuri sinä päivänä hyvältä tuntuvat sukat". Paksut sukat eivät mahdu työkenkiin, joten ohuesta langasta tehdyt ovat enemmän työsukkia. Kotona pidän mielummin paksummasta langasta tehtyjä versioita.

 

Nykyään perheen sukkasaldo on aika sopiva perustarpeeseen, mutta väriterapiaan ja mielen miellyttämiseen sukkia on aina liian vähän. Kauniit värit ja toinen toistaan ihanammat langat ja mallit huutelevat jatkuvasti tekemään lisää sukkia. Se on nautinto, joka täytyy täyttää tuon tuostakin. Sukkia teen myös lahjaksi, ja olenkin alkanut ennakoimaan tulevia juhlapäiviä neulomalla sukkia jo hyvissä ajoin. Joskus myös nappaan lahjalaatikosta valmiit sukat ex tempore lahjaksi annettavaksi. Luulen, ettei lahjottavia ole vielä ainakaan liikaa, vaikka osa sukulaisista on jo kieltäytynyt ottamasta vastaan lisää sukkia. Heille riittää yhdet tai kahdet perussukat, eikä ole väliä värillä, mallilla tai lankalaadulla. Ihmeellistä! Minä kun haluaisin osoittaa välittämistäni mm. itse tekemilläni sukilla, joilla on minulle itselleni suuri merkitys.

 

Langan väristä riippuu tuleeko sukasta perussukka, palmikkoinen vain pitsinen. Pirteät itseraidoittuvat langat tykkään tehdä perussukiksi, yksivärisistä tulee palmikkoisia tai pitsisiä. Pätkävärjätyistä neuloutuu mitä milloinkin. Värillä on väliä, sillä tylsän väristä lankaa ei ole lainkaan niin kiva neuloa, kuin mieliväreillä olevaa. Sen tähden tykkään myös itse värjätä sukkalankoja.

 

Sukkalankoina käytän ohuita lankoja 2,5 puikoilla tehtyinä, kuten myös Novitan Nallea ja Seitsemää Veljestä, tai vastaavaa paksuutta. Langan- ja puikkojen paksuus riippuu neulomispaikasta ja neulonko ohjeella vai ilman. Terveyskeskuksen odotustilaan mukaani lähtee yleensä perussukka-ainekset ilman ohjeita, mutta kotona yksin ollessani teen ohuista langoista ohjeen kanssa olevia sukkia. Jatkuvasti puikoilla nykyään tuntuu olevan useita erilaisia sukkamalleja juuri tämän takia. Käsityöpussukoita tai kangaskasseja on monta, ja niiden sisällä erilaisia puolivalmiita sukkia, ja joku niistä on helppo napata mukaan autoon. Jos vaikka tarvitsee hermoneulomista (lue: sama vaikutus kuin joillakin ihmisillä tupakkatauolla, olettaisin).

 

Sukkien neulominen on minulle tällä hetkellä ykkösneulomus, vaikka tekeillä onkin mm. neuletakki sekä huivi. Isot työt eivät edisty, ellen välillä lataudu sukantekeleen kanssa. Se pitää innostuksen yllä, ja antaa vastapainoa isommalle neuletyölle. Parempaa stressinpoistoa ja päivien ilostuttajaa ei olekaan.

 

1401511.jpg